Prof. 1°grau Leandro Silva

Leandro Silva [Elokuussa 2010]

Hei! Olen Leandro Silva Barbosa, Capoeira Boa Vontade Jyväskylän Capoeira-opettaja. Olen kotoisin Brasiliasta, ja olen nyt elänyt Jyväskylässä ja Suomessa n. 1,5 vuotta. Kerron teille seuraavaksi hieman itsestäni ja tarinastani Capoeiran parissa. Lopussa kerron vielä ryhmämme mestarista ja isähahmosta Mestre Canelãosta sekä ryhmästämme Brasiliassa.

Olen kotoisin Ceará Mirim- nimisestä pikkukaupungista Pohjois-Brasiliasta, osavaltiosta nimeltä Rio Grande do Norte. Ceará Mirimia lähinnä oleva suuri kaupunki on Natal, josta myös meidän ryhmämme Capoeira Boa Vontade on kotoisin. Minulla on Brasiliassa perhe, äiti, isä, sisko ja kolme veljeä.

Aloitin Capoeiran 14-vuotiaana veljeni Gharronnen - joka opettaa nykyään Capoeiraa Hämeenlinnassa, Suomessa - houkuttelemana. Gharronne oli jo harjoitellut joitakin vuosia Capoeiraa, kun sai minutkin aloittamaan. Aloitin Capoeiran huvikseni, se ei ollut silloin kovin vakavaa, enkä tiennyt tai ymmärtänyt paljoakaan Capoeirasta. Minua kiinnosti alussa paljon Capoeiran musiikillinen puoli, ei niinkään Capoeira taisteluna. Pian kuitenkin kiinnostuin Capoeirasta yleisesti ja aloin ottaa sen vakavasti.

4 vuoden harjoittelun jälkeen aloitin työskentelyn ja Capoeiran opetuksen lasten parissa. Minulla oli silloin 4. vyö ryhmässämme, eli olin arvoltani monitor, joka voi jo pitää perustreeniä ja -lämmittelyä. Ensimmäinen työni Capoeiran parissa oli São Rafaelin kaupungissa, joka on myös Pohjois-Brasiliassa, mutta kuitenkin pidemmän matkan päästä kotoani. Aloitin lasten opetuksen yhdessä tuntemani Capoeira-opettajan, Professor Cobran kanssa. Työskentelimme São Rafaelissa 1,5 vuotta yhdessä, ja tuon ajan aikana työmme levisi myös toiseen kaupunkiin tai oikeastaan saareen nimeltä Galinhos, jossa opetimme yhtä aikaa São Rafaelin kanssa n. 3 kuukautta.

Tuo aikajakso loppui siihen, että veljeni Gharronne kutsui minut ja Anilsonin - joka nykyään opettaa Capoeiraa Vantaalla ja Nummelassa - kaupunkiin nimeltä Porto de Galinhas, joka on todella kaukana kotoani, toisessa osavaltiossa. Porto de Galinhasissa oli tarkoitus tehdä Capoeira-showta. Aloitimme tuolloin mestarimme Mestre Canelãon luvalla oman Capoeira- ja show-ryhmämme nimeltä Ação Liberdade, koska huomasimme, että ihmiset, jotka katsoivat esityksiämme, halusivat tietää ryhmän nimen ja koska halusimme myös brändätä esityksemme jotenkin.

Vähän myöhemmin seuraamme liittyivät veljeni Ranisson - jota on aina kutsuttu Itaksi - sekä ystävämme Edson. Myöhemmin Professor Cobra ja toinen Capoeira-opettaja liittyivät show-ryhmäämme myös. Showsta tuli aika iso ja kuuluisa. Esitimme show-esityksiämme lähinnä suomalaisille ja muille skandinaavisille turisteille hotelleissa Porto de Galinhasissa. Matkailijoille esitykset ja paljon muuta ohjelmaa tarjosi yritys nimeltä Scandinavian Plus, jonka kanssa teimme yhteistyötä tuolloin.

Tässä vaiheessa veljeni Gharronne oli jo käynyt kerran Suomessa, mutta lähti nyt asumaan pysyvästi Suomeen ja meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Ennen hänen lähtöään aloitimme uuden lapsiprojektin Capoeiran parissa, myös Ação Liberdade- nimellä. Projektin tavoitteena oli saada köyhät lapset pois haitallisen joutinolon ja myöhemmin rikosten parista kaduilta ja saada heille jotain kehittävää tekemistä. Opetimme heille Capoeiraa ja pidimme huolta siitä, että he kävivät koulussa. 2 viikkoa Gharronnen lähdön jälkeen lähti Suomeen asumaan myös Anilson.

Lapsiprojektissamme oli 6 kuukauden jälkeen 25 lasta. Rahasta ja resursseista oli kuitenkin aina pulaa. Vuoden kuluttua projektin aloituksesta kaikki muut pojat päättivät lopettaa projektin omalta kohdaltaan, he muuttivat takaisin kotiseudullemme. Minä kuitenkin jäin. Apunani minulla oli nainen nimeltä Renata, joka hoiti kaiken koordinaation, minä taas Capoeiran opetuksen. Asuin yhteensä 3 vuotta Porto de Galinhasissa ja tein töitä projektissa, jonka jälkeen palasin kotiseudulleni Nataliin.

Natalissa yritin jatkaa samanlaista projektia, mutta se ei enää onnistunut. Aloin antamaan Capoeira-tunteja eräällä kuntosalilla. Ryhmämme Acão Liberdade toimi sillä hetkellä siis Brasiliassa, Ruotsissa ja Suomessa. Tammikuussa 2008 veljeni Gharronne vieraili Brasiliassa 2 kuukautta Brasiliassa. Kävimme Mestre Canelãon kanssa keskustelun, jonka päätteeksi Acão Liberdade lakkasi olemasta, ja niin minä kuin kaikki opettajaystäväni Ruotsissa ja Suomessa muutimme nimemme Mestre Canelãon ryhmän mukaisesti Capoeira Boa Vontade. Halusimme harjoitella hänen kanssaan, virallisesti Boa Vontadena, vahvistaaksemme omaa Capoeiraamme. Tuolla samalla kerralla minä sain ensimmäisen opettajavyöni, Professor Formado. Se oli suuri hetki elämässäni.

Gharronne palasi Suomeen ja kutsui minut myös ensimmäistä kertaa 6 kuukaudeksi. Tulin Suomeen heinäkuussa 2008, teimme täällä Capoeira-opetusta, tehoviikonloppuja ja Capoeira-showta. Tuona samana aikana olin myös aloittamassa nykyistä kaupunkiani ja ryhmääni Jyväskylää sen ensimmäisillä alkumetreillä. 6 kuukauden Suomessa oleskelun jälkeen palasin 6 kuukaudeksi Brasiliaan.

Tällä aikaa Jyväskylä tarvitsi uuden opettajan, ja minut kutsuttiin opettamaan Jyväskylän vakituisena opettajana. Tulin Suomeen takaisin kesäkuussa 2009, ja aloitin opetuksen Jyväskylässä syyskuussa. Loppu onkin "kaunista historiaa". Vyöjuhlassamme Batizadossa elokuussa 2009 mestarimme Mestre Canelão antoi minulle toisen opettajavyön, Professor 1° Grau.

Olen nyt opettanut Jyväskylässä vuoden verran Capoeiraa, olemme tehneet tosi paljon töitä Jyväskylän ryhmän rakentamiselle ja Capoeiran tunnettuudelle tässä kaupungissa. Olemme siinä myös onnistuneet hyvin, syyskuusta 2009 tähän päivään, elokuuhun 2010, ryhmä on kasvanut n. 5 oppilaasta 60 aktiiviseen Capoeira-oppilaaseen. Rakastan Capoeiraa, se on työni, intohimoni ja elämäntyylini. Aion tehdä työkseni Capoeiraa koko elämäni loppuun saakka.

Ystävällisin ja Capoeirallisin terveisin,

Leandro Silva